PELAAMINEN

Virtuaalipelaamisesta on paljon iloa: onnistumisen kokemuksia, ystävyyssuhteiden luomista ja tiimityöskentelyn harjoittelemista. Pelaaminen haastaa ja kehittää ja pelin ympärille muodostuu yhteisö. Virtuaalipelaaminen on harrastuksena joustava: sitä voi harrastaa melkein mihin vuorokaudenaikaan tahansa ja melkein mistä maapallon kolkasta kotoisin olevien muiden pelaajien kanssa.

Pelikasvatustutkija Mikko Meriläinen (2019) muistuttaa siitä, että pelaamisella on itseisarvo: vaikka siitä ei olisi mitään varsinaista hyötyä, se on tärkeää itsessään, kun pelaaja nauttii siitä. Pelaamisen hyötyjä ovat hänen mukaansa myös kielitaidon kehittyminen kommunikoitaessa monikansallisissa tiimeissä, tunnetaitojen harjoittelu onnistumisia ja epäonnistumisia kohdatessa, sinnikkyyden lisääntyminen ponnistellessa pelin eteen pitkäjänteisesti, sekä stressin lieveneminen pelaamisen ollessa mielekästä ja hauskaa toimintaa. (Meriläinen 2019.)

Meriläinen (2019) nostaa myös sosiaalisten taitojen harjaantumisen yhteistoimintaa vaativissa peleissä. Hänen mukaansa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että ongelmanratkaisukyky ja luovuus liittyvät pelaamiseen, joko pelaajien pelaamisen ansiosta kehittyvinä asioina, tai pelaajilla jo valmiiksi olevina taitoina.

Nopeatempoisista ja kolmiulotteisissa ympäristöissä tapahtuvissa toimintapeleistä on tutkitusti hyötyä pelaajan kognitiivisille kyvyille. Pelaaja oppii tilan hahmottamista, tarkkaavaisuutta sekä huomiokykyä. (Meriläinen 2019.)